Merja Aletta Ranttila (s. 23. toukokuuta 1960 Utsjoki) on tunnettu suomensaamelainen kuvataiteilija, kuvittaja ja taidegraafikko. Inarissa asuva Ranttila on tehnyt saamelaista kulttuuria tunnetuksi erilaisissa näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla.
Ranttila on opiskellut Lapin taidekoulussa 1980–1982 ja Rovaniemen Taide- ja käsiteollisessa oppilaitoksessa 1982–1986. Uransa alussa Ranttila teki kuvituksia oppi- ja satukirjoihin sekä novellikokoelmiin ja romaaneihin. Hänen ensimmäinen kuvitustyönsä oli Davvin oppikirjan 600 kuvaa, jotka hän teki vuonna 1980. Hän on piirtänyt myös postikortteja. Häneltä tilattiin erityisesti saamelaisaiheita. 1990-luvun alkupuolella hän otti käyttöön linokaiverrustekniikan.
Tammikuussa 2012 Posti julkaisi Ranttilan kuvittamat tarrapostimerkit.
Ranttila on kertonut tunteneensa tarvetta purkaa lestadiolaisessa ympäristössä vietetyn lapsuutensa traumoja. Teokset ottavat kantaa naisen hankalaan ja lukkiutuneeseen asemaan lestadiolaisuudessa. Hänen teoksensa tunnetaan symboliikasta, unenomaisuudesta, usein toistuvista paholais- ja naishahmoista sekä viitteistä teosten syntyajan dramaattisiin uutistapahtumiin. Hän on kuvannut teoksissaan yksityisiä kriisejään. Mukana kuvissa on usein eläimiä.
Ranttila sai laajalti julkisuutta vuonna 1993, kun papit tulkitsivat hänen teoksiaan "šamanismiksi ja saatananpalvonnaksi". Kyseessä oli Tornion Aineen taidemuseolla pidetty Shamaani-kesä.
Ranttilan taidetta on luokiteltu šamanistiseksi ekspressionismiksi. Hänen taidettaan myös pidetty feministisenä taiteena. Ranttila luokitellaan kuuluvaksi toiseen saamelaiseen kuvataiteilijasukupolveen.
Syksyllä 2002 Ranttila vietti kuukauden suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon taiteilijaresidenssissä Beninissä. Ranttila piti sen seurauksena yhdessä sisarensa, tekstiilitaiteilija Seija Ranttilan kanssa afrikkalaishenkisen näyttelyn Oulussa. Vuonna 2001 Ranttila osallistui suomalaistaiteilijoiden yhteisnäyttelyyn Australiassa. Ranttila osallistui Madridin taidemessuille 1995.
Vuonna 2015 Ranttila otti kantaa susikeskusteluun osallistumalla pohjoissuomalaisten taiteilijoiden yhteisnäyttelyyn. Suomi 100 -teeman aikoihin hän piti näyttelyn Pariisissa. Hän on ollut suunnittelemassa jääveistoksia.
Henkilöhistoria
Ranttila vietti lapsuutensa Lemmenjoella, hän on taustaltaan tunturisaamelainen, ja pohjoissaame on hänen äidinkielensä. Hän menetti poikansa isän auto-onnettomuudessa vuonna 1992. Ranttila on kärsinyt alkoholismista.Hän on kokenut perheväkivaltaa. Ranttila on kokenut myös taloudellisia vaikeuksia.
Apurahat
Saamelaisneuvoston kulttuurilautakunta myönsi Ranttilalle apurahan vuonna 2005. Taiteen keskustoimikunta myönsi vuonna 2007 Ranttilalle apurahan. Ranttila sai vuonna 2016 taiteelliseen työskentelyyn 12 000 euron apurahan Suomen kulttuurirahaston Lapin rahastolta. Vuonna 2017 Ranttila sai näyttelykustannuksiin 5 000 euron apurahan Taiteen edistämiskeskukselta (Taike).
Palkinnot
Lastenkulttuurin valtionpalkinto 1993
Urpo ja Maija Lahtisen säätiön taidepalkinto 1994
Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinto 2000
Pohjolan Osuuspankin Helmi-palkinto 2014
Kirjalliset teokset
Valitun kaltaisia tuotteita ei löytynyt.
